Tund izānd kuodāj un kītõn, ku naizõn um lēmõst jedspēḑõn, ku ta äb ūo kūlõn, mis ta um kītõn tämmõn, bet īd ažā ta võib võttõ īņõ. Ni at vȯnnõd sugūd, amād at tunnõd, sīenõd un jūonõd. Un se nai um andõn eņtš izāndõn pǟgiņ jūodõ īdõ kabāl nei kōgiņ, ku izānd vȯnd piejūobõn. Sa atvēļizt īd ažā võttõ īņõ; sīnda ma līediz amā tõurizõks, sīepierāst ma sīnda tuoi eņtšõn īņõ.” Izānd nūzõn ilzõ, võttõn naiz käd alā, lǟnd mȯizõ tāgiž un vȯnd luštīgõl, ku tämmõn um kovāl nai. V 6. Sūr Klouz un piški Klouz. Piškīz Klouzõn um vȯnd ikš õbbi set, sūr Klouzõn kuolm. Piški Klouz äb ūo võind eņtš mōḑi apstrōdõ īd õbīzõks, bet sūr Klouz äb ūo andõn tämmõn mūl āigal eņtš õbīži, ku set pivāpǟvan iļ lōtāiga. Nänt mōd at vȯnnõd pivākuodā jūs. Ku munt rovzt at lǟnõd lōtõl, siz piški Klouz um ajjõn nēḑi õbīži un kītõn: “Nu, min õbbõzt, līgid ni!” Un sūr Klouzõn se äb ūo tīkõn.
