Perīmīez pa-vī́lkatõksõks. Ikš pitrõgnikā – Kō’rkiļ – um võind ēņšta notīedõ pa-vī́lkatõksõks. Ni arvíen, kīen perīmīe pǟl ta (u) m kõ’zzi, ni arvíen suiž lambõd sǟlgas. Bet ni amād tīedabõd neiku... Ni pūolpǟva ȭ’dõn, ni pivā ȭdõg um vȯnd, taļžpivād īe ta (u) m kǟnd jarā, neiku seļļist pivād īed attõ. Nei ta (u) m teļļõn lǟ’mõ tegīž. Ni (u) m se perīnai kītõn: „Kus sa ni lǟ’d? ma sin āndab ȭdõgid.“ Ni ta (u) m sōnd kõzīzõks, ku täm riek um atki’zzõn, ku ta kizīz, kus sa ni lǟ’d, – siedā ne ju ne äb tō’tõ, ku nei atkizūb. Un ni ta kītõn ne’i: „Oks sinā äd vȯnd minnõn seļļi juvā lēbajemā, siz sa uoks kil nǟnd, mis ma sinnõn tīeks!“ Un ni (u) m tegīž, sīes eņtš kōrands, piškõst neitsõd lǟnõd lambiļ (~ lambidi kaitsõm) sīņī́ž ta’žžõ. Ni vanā perīmīez kītõn nei: „Kil täddõn tä’mpõ līb suiž lambõd sǟlgas!“ Un nei ka vȯnd, nǟ’, suiž jūs. Ni ne ouŗõbõd ka „suiž švinablek!“ un mís, – äb midāgõd, um sǟlgas. Bet ni ī’d paintõn tund mīelõ, ku se līb vanā Kōrkiļ, – un nei piņīd sälgõ. Un ni sōnd laskõn lambõ valdīņ. Un ni kīskõbõd piņīd tarā pǟl, ku kīskõbõd lō’igi. Un ni nuttõn ne piņīd tāgiz, um atlaskõn jedspēḑõn. Bet ni tulbõd lambõdpāinõd ȭdõn kuodāj – nei um Kōrkiļ kuonnõ rujā, bikšõd lō’igi, raigād kațkõst, un kītõn: „Mikš tēg mīnda õŗštõst piņīdõks?“ Ni at pāinõd kītõnd: „Voi šiz sinā tuļḑ mäd lambidi sīem? Sa ju ūod rišting, bet se vȯļ šu’iž!“ – „Nǟ’, bet mikš um Kōrkiļ ni’mmõ nuttõn: ku äb uoks siedā ni’mmõ nuttõn, siz ne piņīd äb lǟtõ pǟlõ (piņīd ju vīlkatõkst pǟlõ äb lǟ’tõ) .