Nuobuŗdõd munā un vȯzā. Pitrõgõl ikš šeļļi nūoŗ neitst nēļavīdtuoistõn āigast va’nnit, tämā um lǟnd tuoizõ kōrandõ. Un ni ta nǟb, kus um tapānd va’izõ pistõd kanāmúnā un vȯ’zzõ. Un ni tämā võtāb kä’ddõ un ta (u) m sīņī́ž mō’ kil viskõn täm, bet irgõbõd kädūd poddõ, viedābõd kõ’uvkõks un rujā pavísõm un blō’ḑõb. N (e) attõ pannõd tämmõn īd pizār jūrõ – agā agā um se vier-vigā, doktārāinad äb äbțõt miḑād. Un ni (u) m se izā ni lǟnd – rouz at kītõnd laz ta läkkõ vaņțļõm seļļiz buŗāāŗštõd jūrõ (tūom) ainḑe. Un ni se izā um lǟ’nd. Vȯnd neijen naiži tubās, amād siedā brīnõnd, mingi rujā tämmõn ni u’m. Tämā, rujā, kītõn eņtš ve’ļļõn ne’i: „Li tīe vǟ’rõd vāldiņ, tōți paldī́ņ broutšõb kōrandõ!“ Un ve’ļ lǟb un rițțig – un vaņ šiedā ta ni (u) m tieuvdõn. Un ne at andõnd tämmõn nēḑi ainḑi jūodõ, mis se izā ni (u) m tūond. Ni ta nei istõn, ni ta kītõn nei: „Tulgõd vaņțļõm, mis sīest pizāroukstõ tulāb uldzõ, paldī́ņ tulāb uldzõ!“
