Võ’l, se (u) m ka nēšt (i) äbjuvā garist, võ’l, se (u) m vȯnd ižēņtš risting. Perīnai magūb mōsõ pagálam, äb ūo jengõ sizāl. Kis um uzlǟnd, kīerõn täm immäŗ – pǟ sīņõ kus jālgad. Tund piški lind, jālgad jūs um ailõn, äb ūo tieudõn, kus pǟ um, – un rišting magūb bäs jengõ. Siz at kīerõnd täm ta’ggiž – piški lind um pu’ggõn sūstõ si’zzõl, un nei (u) m vȯnd je’lts. Sīe ma eņtš ǟma kä’dst kūliz, kis vȯļ īdõkskimdõ ikš āigast vanā, ku ta kūoliz. Ūžkilā (Uu 7)
