Un ne’i ka ta u’m sīe krīzdag eņtš kä’ddõ sǭnd, ne’i u’m irgõn svīļpõ se ūškakēņig. Ta uzreiz u’m sǭnd sīe ibīzõn sälgõ un ailõn kuodāj tulīt. Un si’z u’m tä’mmõn ne’ije’n tund tagān nēḑi (!) ūškidi, ku ta ä’b võind nourgõ. Un si’z tä’m i’bbi u’m sajamstõd un ī’ž ta ī’žēņtšta u’m novȯidõn ku ta ä’b ūo sǭnd sajamstõd. Un si’z se krūonõ u’m īend tä’m kä’ddõ un se i’bbi vȯnd pagalam pie’rrõ. Un izā tä’mmõn u’m kītõn, ku se ä’b vȯļļi mittõ midāgid, ku se i’bbi u’m pagalam, ku ju tämā võiji tīedõ mingõst blē’ḑibt set ta tǭji un jegā kõrd ta līji le’bbõ, ku tä’m se krūonõ līji kurās kabāts, juo mittõ kunagõd tǟnda ä’b või sīlizõks pienä’gţõ. Un tämā u’m pǟgiņ mis ta u’m mingõz blē’ḑibtõ tīend – tämā u’m salāndõn un mūḑi ro’všti mǭ’zõ ra’bbõn – un jegā kõrd tä’mmõn u’m vȯnd pēļikeiž tīesõ jūs, sīepierāst ku tä’mmõn se krūonõ u’m vȯnd kabāts. Un mis līetsnikād munt at mõtlõnõd, siedā ta u’m tieudõn je’ddõ juvā. Ta ī’ž mi’nnõn kītiz, tä’mmõn ve’l paldīž vȯļļi se krūonõ kuo’nnõ. Mēg vȯļmõ dīenastõs Līepõs ku’bsõ. Sr. 10. XII 1923 Eduard Ansenau, 1895
