Sr. 1. VII. 1922 Alfred Damberg, 13, s. Sr. 9. III 1909 Sr 73 Lupātõzt lapst Irē skūolsõ mi’n dro’ugõd stǭ’stizt, ku ikš va vanā Sǭrmǭ mīez, va vanā Maŗţ, u’m kītõn, ku tämā vȯļļi kūlõn sǟl Sǭrmǭlõ, ku ikškõrd ikš zōldatõz u’m lǟ’nd ī’dõ kǭrandõ un ki’zzõn īemǭjõ. Un se u’m si’z vȯnd neka pūolpǟvan, ku sounõ, sōna ka u’m sǭnd kittõd. Ni ta u’m rõkāndõn sīe perīmī’ekõks, agā agā ta vēļõks tä’mmõn lǟ’dõ sounõ rǭz pie’zzõm, ku tämā ä’b vȯļļi kōgiņ aigõ paldīņ sōnas vȯnd. Bet ni se perīmīez u’m kītõn: “Ku si’z sinā ni ne’i siedā sounõ kǭrõd, si’z li ka (h) .” Bet ni ta u’m lǟ’nd. Ta u’m kūlõn, ku kakš at rõkāndõnd sǟl sōnas – tīrõ naiztpūoļiz ēļ u’m vȯnd. Tämā ä’b ūo tīkõn si’llõ lǟ’dõ. Ta u’m sǟl ī’ž ullõpēḑõn kūldõn, ku ne naizt sǟl sōnas sprī’ezõbõd. Bet ni ne ātõ kītõnd seļļiž-tūoliži sõ’ņḑi, set-set kõrd ī’dtõ un siedā ēņtšta sõ’nnõ. Bet ni ta u’m pi’ddõn nänt sõnād mīelsõ. Tämā u’m vaņţlõn seļļiz piškiz oukstõ, ku ne naist kītõbõd nēḑi sõ’ņḑi un vǟndabõd seļļiž lupātidi ku’bbõ. Bet ni ne naizt at tunnõd sōnast ulzõ un se zōldatõz u’m lǟ’nd sīņ sounõ. Ne naist, ku ne ātõ vändõnd nēḑi lupatidi, ne ātõ kītõnd, ku laz ne lupatõd läkkõd kus ä’b kus, mingizt-ä’bmingizt izāndõd jūrõ un võtāgõd (~ võtāg) mingizt-ä’bmingiži sīemnaigḑi sǟldõ un tūogõ näntõn. Bet ni se zōldatõz u’m jennõ-veitõ nopi’ddõn ne sõnād mīelsõ. Un ni ta u’m mõtlõn, ku tämā sǭks ka eņtšõn seļliz lupatõst laps, si’z tämā vȯlks rikāz. Bet ta u’m ni mõtlõn, kust tämā sǭb selliž lupātidi. Ta u’m tulīņ apakkõn, ku tämā võib võttõ eņtš vanā serk. Ni ta u’m võttõn sīe vanā serk un vändõn tǟnda (~ täm) ī’dõku’bbõ un kītõn nēḑi sõ’ņdi sīņõ jūrõ. Bet ikš šõna ä’b ūo tund mīelõ un se läpš tä’mmõn u’m istund klibā.
