Ikškõrd ikš rištīng u’m ma’ggõn jǭḑkõks rujā. Bet si’z tä’mmõn ātõ opātõnd, kui võjji sǭdõ jǭḑõn vastõ. Si’z ne vȯ’ļtõ vȯ’ļtõ ne’i tä’mmõn opātõnd: laz ta pu’ggõg tȭratsepļõ. Ni ta u’m pu’ggõn tȭratsepļõ. Ni u’m se jǭḑ tund sīe tȭratsepļā jūr un kītõn: “Ak si’n knaššidi pē’gidi, mis täs nēš tarābõs u’m! Koks vȯnd tuoi rištīng, si’z võiks lǟ’dõ nēḑi kuoŗŗõm (~ kīskõm) , bet ä’b ūo tūoista rištīngt, kis lūotšõb sīe tarābõ mǭ’, un minā võiks si’z te’iž kuoŗŗõ si’z.” Bet se mīez, mis sǟl tȭratsepļas u’m pī’lõn, se u’m pī’lõn ne’i vāgiž, ku mit ä’b ūo kūlõn, ku sǟl mingi rištīng u’m sizāl. Ku ni jǭḑ iz savȯdlõ mitītõ sǟldõ sīest tȭratsepļāst uldzõ, si’z ta nuosīļgiz un lekš je’dspēḑõn. Iz lǟ’ si’llõ sīestõ, ku sǟl vȯ’ļ se tȭra kard. Sr. 1. VII. 1922 Alfred Damberg, 13, s. Sr. 9. III 1909 Sr 73 Lupātõzt lapst Irē skūolsõ mi’n dro’ugõd stǭ’stizt, ku ikš va vanā Sǭrmǭ mīez, va vanā Maŗţ, u’m kītõn, ku tämā vȯļļi kūlõn sǟl Sǭrmǭlõ, ku ikškõrd ikš zōldatõz u’m lǟ’nd ī’dõ kǭrandõ un ki’zzõn īemǭjõ. Un se u’m si’z vȯnd neka pūolpǟvan, ku sounõ, sōna ka u’m sǭnd kittõd. Ni ta u’m rõkāndõn sīe perīmī’ekõks, agā agā ta vēļõks tä’mmõn lǟ’dõ sounõ rǭz pie’zzõm, ku tämā ä’b vȯļļi kōgiņ aigõ paldīņ sōnas vȯnd. Bet ni se perīmīez u’m kītõn: “Ku si’z sinā ni ne’i siedā sounõ kǭrõd, si’z li ka (h) .”