Ni se kaļāj u’m lǟ’nd kuodāj. Si’z ta mõtlõn, agā agā se nai āndab ka appõnd semḑi. Un riţţig: se nai andõn tä’mmõn appõnd semḑi un leibõ. Ni ta paššõn, ku ni se põzāg tulāb sǟld la’ggõst mō’zõ. Nǟ, ni tund ikš piški põzāg ne’i pirīņţõs un tund sēmḑa si’llõ. Un ne’i se kaļāj u’m umblõn sūr nǭ’gõz kuoţ un pand sīe põzāg sīņõ si’llõ amā sīe sēmḑaks. Un si’z ta pand sīe kuoţ lakt pǟl un pieksõn sūr vazarõks ne’i kōgiņ, ku sīe jǭḑõn u’m lǟ’nd jeng ulzõ. Un si’z ta ä’b ūo sǭnd jǭḑõ ma’ggõm, se kaļāj. Bet se tuoi ä’b ūo tieudõn, kui tīeb sīe jǭḑkõks, kui tǟnda võib nomūotšõ. Un se u’m sǭnd ma’ggõm jǭḑõ kōgiņ aigõ. Sr. 2. VII 1922 Vilma Damberg, 11, s. Sr, 1911 Sr 69 Kui pāina ī’dtõ nī’emõ ratstīz Ikškõrd pāina ratstīz ī’dtõ nī’emõ. Bet ne ro’vž lekštā va’kţõm: ku tämā tulks, si’z tapāks tä’m kuigõst mǭ’zõ, agā agā siskāks tä’m mǭ’zõ kuigõst. Ni ne vȯ’ļtõ vȯ’ļtõ lǟ’nõd taļļõ īezõ un klõkšõnd sizālpēḑõn uks slūikõks vi’zzõ un luktār pannõd paņ alā. Bet ni ikškõrd (~ pūolstīedõ) tund ukš jūrõ ikš un kītõn: ”Jõvā ȭ’dõg, nī’emõ, või pi’vvõ Mōŗõ ka vȯ’dlizt? – Un ne’i u’m poukõn slūik-klõkšõmi vāldiž un ikš tund si’llõ un ne’i nī’emõ irgõn lȭtstõ un īgõ. Bet ni näntõn u’m vȯnd nopandõd ang kä’d pierāst, ne’iku mingi līb sīe nī’emõn sǟlgas, si’z ne siskābõd sīe angkõks tǟnda.