Sr 68 Kui kaļāj jōḑõ pieksīz Ī’d pivāpǟva (n) kakš mīestõ ātõ tunnõd lōtõld. Se ikš u’m vȯnd kaļāj un se tuoi set vȯ’ļ ne’iīž rištīng. Si’z ne ātõ sǭnõd ī’d sīlda jūr. Un ne kakš mīestõ ātõ kūlõnd, ku sǟl sīlda allõ kakš mīestõ rõkāndõnd. Se ikš u’m kītõn ne’i: “Minā lǟ’b sīe kaļāj jūr.” Un se tuoi u’m kītõn, ku ta lǟ’b sīe tuoiz mī’e jūrõ. Un se ikš u’m kītõn: “Kui sa võid si’z sīņõ kaļāj jūrõ nolǟ’dõ? Ku ta nǟb sīnda, si’z ta trī’etsõb si’n jarā.” Se tuoi kītiz: “Mikš ma ä’b või nolǟ’dõ! Ma ēņtšta tīeb pa piškiz põzāgõks un si’z tä’m nai āndab tä’mmõn sīedõ, ku ta lǟ’b kuodāj; ta āndab appõnd semḑi un leibõ un ma līb sǟl la’ggõs, un si’z ku ta īrgõb rīpõ siedā semḑi, si’z minā sǟld la’ggõst sadāb mǭ’zõ sēmḑa si’llõ un si’z ta ierīpõb mīnda, rīpõb mi’n si’llõ eņtšõn – un si’z ma līb tä’mmõn sǟlgas.” Ni se kaļāj u’m lǟ’nd kuodāj. Si’z ta mõtlõn, agā agā se nai āndab ka appõnd semḑi. Un riţţig: se nai andõn tä’mmõn appõnd semḑi un leibõ. Ni ta paššõn, ku ni se põzāg tulāb sǟld la’ggõst mō’zõ. Nǟ, ni tund ikš piški põzāg ne’i pirīņţõs un tund sēmḑa si’llõ. Un ne’i se kaļāj u’m umblõn sūr nǭ’gõz kuoţ un pand sīe põzāg sīņõ si’llõ amā sīe sēmḑaks. Un si’z ta pand sīe kuoţ lakt pǟl un pieksõn sūr vazarõks ne’i kōgiņ, ku sīe jǭḑõn u’m lǟ’nd jeng ulzõ. Un si’z ta ä’b ūo sǭnd jǭḑõ ma’ggõm, se kaļāj. Bet se tuoi ä’b ūo tieudõn, kui tīeb sīe jǭḑkõks, kui tǟnda võib nomūotšõ. Un se u’m sǭnd ma’ggõm jǭḑõ kōgiņ aigõ. Sr. 2. VII 1922 Vilma Damberg, 11, s. Sr, 1911