Un ni ne munt ātõ nolǟ’nõd pivākuodā jūr un se rištjemā ä’b ūo vȯnd. Si’z ne ātõ vȯdlõnd sūr āiga un ä’b ūotõ savȯdlõnd tǟnda un lapstā vȯlks rištõmõst. Pie’rrõ ta u’m tund kah. Un si’z umāt lǟ’nõd siedā lapstā rištõm. Un si’z ikš u’m īevaņţlõn, ku tä’mmõn, sīe rištjemān se sū u’m tikkiž (~ ī’ds kilgsõ) ve’rri un broš ka ve’rri u’m vȯnd. Un si’z ikš nēšti vaḑḑõrstõ u’m ra’bbõn tä’mmõn iļ sū un kītõn: ”Tūoista kõrd sa nei alā tīegõ!” Mämmõ kä’dst kūlõn. Sr. 2.VII 1922 Vilma Damberg, 11 s.Sr. Sr 68 Kui kaļāj jōḑõ pieksīz Ī’d pivāpǟva (n) kakš mīestõ ātõ tunnõd lōtõld. Se ikš u’m vȯnd kaļāj un se tuoi set vȯ’ļ ne’iīž rištīng. Si’z ne ātõ sǭnõd ī’d sīlda jūr. Un ne kakš mīestõ ātõ kūlõnd, ku sǟl sīlda allõ kakš mīestõ rõkāndõnd. Se ikš u’m kītõn ne’i: “Minā lǟ’b sīe kaļāj jūr.” Un se tuoi u’m kītõn, ku ta lǟ’b sīe tuoiz mī’e jūrõ. Un se ikš u’m kītõn: “Kui sa võid si’z sīņõ kaļāj jūrõ nolǟ’dõ? Ku ta nǟb sīnda, si’z ta trī’etsõb si’n jarā.” Se tuoi kītiz: “Mikš ma ä’b või nolǟ’dõ! Ma ēņtšta tīeb pa piškiz põzāgõks un si’z tä’m nai āndab tä’mmõn sīedõ, ku ta lǟ’b kuodāj; ta āndab appõnd semḑi un leibõ un ma līb sǟl la’ggõs, un si’z ku ta īrgõb rīpõ siedā semḑi, si’z minā sǟld la’ggõst sadāb mǭ’zõ sēmḑa si’llõ un si’z ta ierīpõb mīnda, rīpõb mi’n si’llõ eņtšõn – un si’z ma līb tä’mmõn sǟlgas.”