»Ne’i ku minā vȯ’ļ tä’m amā jõvā sõbrā, » ta kītiz, si’z u’m sieldõ, ku mi’nnõn u’m ka vȯ’lmõst e’žmis kūožõs. Ne’i ta ukūstiz lekš amād matūks ro’vztõn amā je’dsõ, lǭt a’m sǟlgas ja ī’dstī’d sūr kērabiz nanāǭ’rõnõks siļmšti kīņḑiļi pū’stõs. »Mäddõn jegāī’dõn u’m piškīzt Antsõ sūr pūtõks, » kītiz kaļāj, ku amād pie’rrõ matāmõt istīzt matūkst lōda jūsõ. »Mi’nnõn u’m amā sūr pūtõks, » kītiz Di’drõk. Ma tǭ’ž andõ tä’mmõn eņtš vanā loḑā. Ni ma sugīd ä’b tīeda, kus la’z sīe pangõ. Se u’m mi’nnõn set jālgad allõ ī’d. Se va loḑā u’m ne’i jarā arābõn, ku ma sīekõks ä’b või midēgõst tī’edõ ja ka mitī’dõn jarā mīdõ. – Ne’iī’z andõ ka ma ä’b tǭ’: ä’b või umīțigid eņtš viļļõ ne’i jarā pillõ. Eņtš jõvā sidām pierāst rištīng võib mūnda kõrd pǟgiņ kǭ’tõ.
