»Piški Ants, doktār izānd’» »Mis sa tǭ’d, piški Ants?» »Di’drõk piški pūoga u’m sa’ddõn re’ḑḑõlst mǭ’zõ ja ra’bbõn ēņtšta vä’ggi jarā, ja Di’drõk pǭlab, la’z tēd ildīņ tulgõd.» »Jõvīst u’m!» kītiz doktār, pa’ņ sa’ddõltõm eņtš ibīz, viedīz pitkād sǭpkõd jalgõ, tu’ļ luktār kä’ds tubāst ulz ja ratstīz Di’drõk kuo’d pūolõ. Piški Ants lekš jaļgi vie’ddõs tä’mmõn tagān, bet i’z pä’z doktārõn īņõz. Sadīz sūr vī’mõ ja tōvaz īrgiz pū’gõ ī’dstī’d jemīņ. Piški Ants i’z nǟ jemīņ, kus ta lǟ’b. Perīzõks ta kǭ’tiz riek jarā ja tu’ļ sū’ozõ ulzõ. Se vȯ’ļ vä’ggi irmzi kūož. Sǟ’l vȯ’ļ pǟgiņ tõ’vḑi, drä’ggiņi ōkidi. Ja – piški Ants lekš ka sǟ’lõ ukkõ.
