»Või sa tuo’d pierāst mõtlõd, ku ma võib?» kizīz piški Ants. »Mi’nnõn kunāid ä’b ūo vȯnd kikrā mēļ i’ļ si’n, »kītiz vastõ Di’drõk. »Bet paldiņ, ku sa ūod katūkst loptõn paikõ, si’z li kuodāj no’vvõm, sīestõ ku mūpõ ma kāimõb sīnda juba ūoņdžõl ajām mi’n lambõd mǭlõ.» Joutõm piški Ants kārtiz sīe pǟl midēgõst vastõ kītõ. Tuoiz ūoņdžõl varāld aigiz Di’drõk ajīz eņtš lambõd Ants kǭrandõl ja se ajīz nänt mǭlõ. Sǟl kulīz amā pǟva jarā, ja ku ta sai kuodāj, si’z ta vȯ’ļ jarā vä’zzõn, ku ra’j pǟl istõs inīz ma’ggõm ja vīrgiz set tuoiz ūoņdžõl sūr pǟvaks. »Ni u’m tegīž āiga mie’rrõ lǟ’dõ, » mõtliz Ants ja īrgiz ildiņ eņtš ve’jmiz ažād pānda kõrdõl. bet ta i’z sǭ midēgõst sūrdõ tī’edõ, sīestõ ku tu’ļ alz Di’drõk ja kāimiz tǟnda eņtš tīe jū’rõ ī’dstī’d pūoliņ pǟviņ. Sīestõ piškīz Antsõn vȯ’ļ veitõ aigõ ja ta sai ǭrastiz ve’jmiz jū’r. Bet ta mõtliz eņš mīelsõ, ku Di’drõk u’m tä’m amā jõvā sõbrā, ja lūotiz sǭdõ tä’m kä’dst loḑā, mis Ants pidīz vä’ggi jõvā tīekõks. Ne’i piški Ants te’i ī’dõkabāl Di’drõkõn tīedõ, ja Di’drõk tegīž kiz tä’mmõn mingiži ä’bmingiži kītimiži i’ļ sõbrād vȯ’lmiz, mis Ants kēratiz i’lzõ eņtš kabātrǭntõz. Īezõ ta ǭ’dstī’d lugīz nänt le’bbõ, nemē užīn oppiji.
