»U’m sūr jõvām kūlõ si’n rõkkõ, » kītiz piški Ants, istõs mǭ’zõ ja eņtš igīztõ vȯnts pū’st6õs. »Ma kil kārtab, ku mi’nnõn kunāgid ä’b lī seļļiži knašīdi mõtkidi, mingizt si’nnõn āt.» »Kil si’nnõn ka tu’lbõd seļļizt mõtkõd, » kītiz Di’drõk, »aet pīkst ēņtšta jemīņ ažā jū’rõ. Mingizt pǟvad pie’rrõ ma āndab si’nnõn opātõkst, mingi u’m sõbrād vȯ’lmi.» »Või sa tuo’d pierāst mõtlõd, ku ma võib?» kizīz piški Ants. »Mi’nnõn kunāid ä’b ūo vȯnd kikrā mēļ i’ļ si’n, »kītiz vastõ Di’drõk. »Bet paldiņ, ku sa ūod katūkst loptõn paikõ, si’z li kuodāj no’vvõm, sīestõ ku mūpõ ma kāimõb sīnda juba ūoņdžõl ajām mi’n lambõd mǭlõ.» Joutõm piški Ants kārtiz sīe pǟl midēgõst vastõ kītõ. Tuoiz ūoņdžõl varāld aigiz Di’drõk ajīz eņtš lambõd Ants kǭrandõl ja se ajīz nänt mǭlõ. Sǟl kulīz amā pǟva jarā, ja ku ta sai kuodāj, si’z ta vȯ’ļ jarā vä’zzõn, ku ra’j pǟl istõs inīz ma’ggõm ja vīrgiz set tuoiz ūoņdžõl sūr pǟvaks.
