»Kui si’z, » kītiz Di’drõk, »ma āndab si’nnõn eņtš loḑā, sīepierāst ma tǭ’b, la’z sa mīgõ vīgõ sīe vā’škiz jarā mīmõ. A’ž sa kīeldõd, se vȯlks mi’nnõn vastõ mīeldõ.» »Või Jumāl! alā ne’i rõkānd, »nutīz piški Ants, »ma ä’b tǭ’ mitī’dõn ka īlmas vastõ mīeldõ tī’edõ.» Ta võtīz sūr, smagā vā’škiz sälgõ ja lekš Kuolkõ. Vȯ’ļ kīebi pǟva ja Antsõn vȯ’ļ lē’mõst pi’ds mõtsõ. Mingiz pilgõm lǟ’nd ta jubā vȯ’ļ ne’i jarā vä’zzõn, ku vȯ’ļ istāmõst mǭ’zõ ja no’vvõmõst. Bet ta võtīz perīz joud ja sai umīțigid Kuolkõ, kus mīž vā’škiz jõvīst jarā. Kalād ka ve’l vȯ’ļț jarā prațțõb. Vȯ’ļ jubā sūr ūomõg, ku ta loptīz kalādõks je’llõ. »Tämpõ kil vȯ’ļ lǟlam pǟva, « mõtliz Ants ma’ggõm lǟ’dsõ. »Bet mi’nnõn u’m jõvā mēļ, ku ma i’z tīe Di’drõkõn vastõ mīeldõ. Ta umīțigid u’m mi’n amā jõvā sõbrā ja ve’l tȭitiz andõ mi’nnõn eņtš loḑā.» Tuoiz ūoņdžõl varāld va’rrõ vȯ’ļ Di’drõk eņtš vā’škiz rǭ tagān, bet piški Ants vȯ’ļ ne’i nõŗkõn, ku ta ve’l magīz. »Usk sa mīnda, » kītiz Di’drõk, »sa ūod vä’ggi lāška. Tõitõs si’nnõn eņtš loḑā, ma lūotiz, ku sa pīkstõd ēņšta jemīņ tīe jū’rõ. Lāškandimi u’m amā sūr pat. Ma ä’b tund eņtš sõbrād va’ilõ mitī’tõ, kis ä’b vȯlks užīn. Si’nnõn ä’b ūo võtāmõst vigāks mi’n kardizt rõkkõ. ma sugīd ä’b rõkāndõks, a’ž sa ä’d vȯlkst mi’n amā jõvā sõbrā. Bet mingi jõvām si’z u’m sõbrāst, a’ž ä’b või tä’mmõn eņtš mõtkidi kītõ? Mūnda võib knašīdi a’ždi kītõ, tǭ’b mīel pie’rrõ vȱlda ja rõkāndõ, bet jõvā sõbrān kītõb ka siedā, mis ä’b ūo mīel pie’rrõ. Tieutõb Tieutõb ažā, ku sīekõks ta nä’gțõb eņtš jõ’vvõ tīedõ.»