Piškis tubās rānda kȭnkanaigās nänt āigastõd jeliz piški, o’vļi mīez ni’mkõks Ants. Piški Ants ke’i pǟvast päuvõ lūošõdõks mie’rsõ, ku set āiga siedā āndiz. Ta tīediz, kus pu’ggõbõd sjõvād, sūrd kalād. Sīestõ ka piškīz Antsõn ī’dstī’d vȯ’ļ mīdõb sūŗi, lī’ebiži vimbḑi, lašīdi, sīgidi ja mūḑi sūŗi ka’ļḑi, kui ka sūŗi, lī’ebiži, mūmaks lešti, nuttõt jemāndliestādõks. Tä’mmõn vȯ’ļ paņšõ blīvdõt ka lī’ebiži pīklešti ja kuodās vīrba pǟl sälgtõt kūjiz ikš tuoi kapīz ja aņgõrz. Leštīst so’vvõ kuijõm piški Ants pa’ņ jemīņ sidāmiži – pitlešti; piškizt – kīļpõd ta ildīņ ētiz mie’rrõ tā’giž. Nēgidi ta vejīz lūdõks ja kešīlõks vanād brakūd jūsõ. Piškīz Antsõn vȯ’ļ pǟgiņ sõbrīdi, bet amā sūr sõbrā vȯ’ļ rikāz pūd koupļi Di’drõk. Ta vȯstīz tallõ mõtsāst pū, di ja sõ’vvõ vīž nänt eņtš sūrlǭjaks mū’zõ pūolõ jarā mīmõ. Ne’i ta jõvīst peļīz ja vȯ’ļ pidātõb mīez. Vȯ’ļ mõtlõmõst, ku rikāz Di’drõk tuo’d pierāst ārmastiz piškīzt Antsõ, sīestõ ku sa’ggõld ī’d ke’i pišlīz Ants jūsõ ja pistīz kabātõd kūjad kalādõks tǟdõks. A’ž set vȯ’ļ sǭdõb, DI’drõk pistīz vǟrzakuoț mȯ’lmõd tutkāmõd ka kalādõks tǟdõks ja tuoi kuodāj. «Jõvād sõbrādõn u’m jelāmõst ja pidāmõst amā jemīņ ī’dsku’bs, ja ä’b ūo kīeldõmõst ī’dtuoizõn midāḑ, » kītiz alz Di’drõk. Piški Ants set muidlõs danktiz pǟdõ, ja vȯ’ļ vä’ggi ukūz, ku tä’mmõn u’m ne’i jõvā sõbrā. Set le’žgõlizt kilālizt i’zt sǭtõ umīțīgid arū siedā i’m a’žžõ, ku rikāz Di’drõk mittõ kunāgid i’z ānda piškīz Antsõn ka midēgõst vastõ, la’z kil tä’mmõn a’mmõ viļļõ vȯ’ļ i’ļ arū. I’z või ka kītõ, ku piškīz Antsõn ī’dstī’d vȯlks lēba palā vȯnd. Bet Ants vȯ’ļ vä’ggi vȯndzi kūldõs Di’drõk rõkkõ i sõbrād višīstiz ku’bbõ pidāmiz, ja ku sõbrān e’žmõks u’m mu’rtõmõst i’ļ eņtš sõbrā ja pie’rrõ set ī’ž i’ļ eņtš.
