78. Izāmǭ Ūomõgõd ma alz pī’liz kuordõd strepīd pǟlõ, kis vȯ’ļțõ vȯ’ļțõ ti’gtõt vastõ tubā kuļļõ. Sīḑšt ma sai nǟ’dõ kōgaz amā immar. Ne’i je’nnõ sǟ’lõ um mūḑi kǭrandidi. Kui kōgaz set sīlma võõiž nǟ’dõ, vȯ’ļțõ vȯ’ļțõ sūrd mõtsād, tarād, kȭnkad ja rānda. Ma tīediz kil, ku mǭīlma u’m, sūr, bet ku ne’i sūr, siedā ma kil i’z mõtlõ. Ja tegīž rabāgizt mīelõ ne i’mlizt mõtkõd, ku se tikkiž u’m mä’d mǭ, mä’d sūr kuo’d. Ma astīz strepīst mǭ’zõ. Jemā vȯ’ļ koptõn lambidi kerīkšõ. Ta istīz kǭrandsidāmõ mǭ’zõ ja īrgiz kuoŗŗõ mustā vīla vāldast ulzõ. Ma kizīz tä’m kä’dstõ: «Või tikkiž se mǭ, ne’i kōgaz, kui sīlma nǟb, u’m mä’d izāmǭ?« Jemā kītiz: «Istā mi’n kilgõ, si’z ma si’nnõn kītõb. – Tikkiž se mǭ, mis tästõ nǟd ja ve’l pǟgi, n jemīņ, u’m izāmǭ. Je’dsõ i’zzõ jelīzt tä’m izā ja izā izā. Ne i’zt jelāt set sī, dš mä’d kǭrands ǭ’d, bet setmis mūši kǭrandis ja mūši mǭkabāļis. Se mǭ vȯ’ļ näntõn ja sīestõ se u’m ka mä’d izāmǭ, mis mēg, nänt lapst, ūomõ sǭnõd. Täsā ne āt je’llõnd, tīedõ tī’enõd, rȭmlizt vȯnnõd ja kāndatõnd jubā kōgiņ je’dsõ mēḑi. Täsā ne amād āt kūolõnd ja ma’ggõbõd eņtš ōdis. Ä’b vȯlkstõ mä’d izād ne’i pǟgiņ kāndatõs tīedõ tī’enõd, si’z mä’d mǭ vȯolks rǟnka, kus midēgõst ä’b kazāks. Ä’b vȯlkstõ ne mä’ddõn opātõnd jõ’vḑi tīeḑi tī’edõ, si’z mēg ve’l vȯlksmõ mõtsālizt, kis midēgõst ä’b tīedaksmõ. A’ž ne ä’b vȯlkstõ opātõnd Jumālõn uskõ, si’z mēg ve’l paldi, n vȯlksmõ pagānõd. A’ž ne ä’b vȯlkstõ mǭdõ grumānikīst amāl joudõl kaitsõnd, si’z mä’ddõn paldi, n ä’b vȯlks ä’b pandikši, ä’b õigizt, ä’b ka vāldiņvȯ’lmizt. se mǭ u’m pǟgiņ kāndatõn vȭrõd ro’vvõd pīkstimizt. Bet se mǭ vȯ’ļ mä’ddõn eņtšõn ne’i ārmaz, ku sīe jõvām pierāst izā izād kāndatizt ka vaijõ, āndizt eņtš vȯņ, eņtš vie’r ja jeng.