Piškīzmǭŗ pǟvan lapst lǟ’nõd tegīž – kūž kabālt – ne’i je’nnõ sīes kǭrands u’m vȯnd. Si’z naiz vāņkas u’m vȯnd ka umāŗi, ne’i si’z umāŗist ja ēdrõmist vāņka. Ta andõn lapstõn sūr sukāvakā täud umāŗi ja pand tu’lmõ mikkiļpǟvan tegīž tǟnd vaņțļõm. Kui si’z mõitiz, lapst lǟ’nõd mikkiļpǟvan tegīž, – kui si’z ni ä’b lǟ’, ku ne’i jõvā sõbrā u’m. bet sīe ȭ’dõn sūrd ro’vz ka lǟ’nõd sa’lliz vaņțļõm, mis sǟ’lõ õigist u’m. Sīe kõrd naizõn pǟsõ u’m vȯnd jubā vāņka vī’rist lē’ḑist, ēdrõmidi ka kil u’m vȯnd, bet ne āt vȯnnõd ka seļļiztī’ž vī’rlikizt ku ne lī’edõd. Kakš kuolm nāizta, nänt lapst jemād, īenõd pȭzõd tagān vaņțļõm. Nai kil siedā ä’b ūo nekā tǭ’nd ja kītõn lapstõn: »Tämpõ ma tä’dkõks midēgõst ä’b rõkānd: sǟ’l pȭzõd tagān vakțõbõd vīlkatõkst. Tulgid tegīž maŗtȭ’dõn.» – Ne naizt kil vīlkatõkst ä’b ūotõ vȯnnõd, bet ne’i se nai vȯ’ļ kītõn. Maŗtȭ’dõn lapst vȯnnõd tegīž jūsõ. Ni naizõn vȯnd jubā sūr lambõnǭ’gi pǭļazkǭ’skõ sǟlgas ja lambõnǭ’gi kibār ka pǟsõ. Ta kītõn: »Ni ma lǟ’b ma’ggõm, jõvād lapst, tu’lbiz āigast, si’z tulgid tegīž jūŗikšpǟvan mīnda vaņțõm.» Ne’i lapst kǟ’nõd vaņțļõs siedā je’mmõ kuolm āigastõ.
