Vȯlgid kūldzizt eņtš jūodijidõn ja alāntlizt, sīepierāst ku ne āt virgs iļ täd jēngõd kui seļļizt, kīendõn um vastāntõmõst; laz ne siedā võikstõ tīedõ rīemkõks ja äb vȯikõs, sīest ku se äb ūo täddõn jõvāmõks. (Hebr. 13, 17.) Vōļikštõksõst Jegāikš laz vȯlgõ sīe vōļikštõks alā kīen võimi iļ täm um; sīepierāst ku äb ūo vōļikštõkst, ku īd Jumālst, ja kus vōļikšijid āt, ne āt Jumālst pandõd. Kis ni pidāb vastõ vōļikštõksõn, se nūzõb vastõ Jumāl pandõksõn; agā agā kis nūzõb vastõ, tūob eņtšõn kūodõ. Sīest ku vōļikštõks äb kānda mȭkõ ilm tǟntõkst, se um umāl pālkali, käddõ maksāji tiglizõn suņdkõks. (Rom. 13, 1–4.) Abmīeztõn Mīed, jelāgid kubs eņtš naizkõks mūoštõsõks, kui nõdrimiz rīstõks ja āndagid naiztpūoļiztõn ouvõ, kui alāstõm ja jelāmiz īņiperrijidõn, laz täd pōlandõkst äb sōgõ tāgiž pidtõd. (1. Petr. 3, 7.)
