Biktõs um kakš kūožõ: ežmi, ku mēg kaibõm eņtš patīdi; tuoi, ku mēg vastõ võtām bikt-izāst patūd andõks āndamiz, nei kui īž Jumāl kädst, äb ka kōdlõm, agā agā uskõm tuodlist, ku patūd leb sīe andõks andtõt ka Jumāl jeds touvõs. Mingizt patūd um kaibõmõst? Jumāl jeds mäddõn um kaibõmõst ēņtšta sīlizõks amād patūd jūs, ka nänt jūs, mis mēg äb tundõm, nei ku tīem pivās pōlandõksõs; agā agā bikt-izān mäddõn um kaibõmõst set ne patūd, mis mēg tīedam ja sidāms tundõm. Jēzus kītiz Petrusõn: Ma āndab sinnõn touvõ vald võţmõd ja kīent sa sidād mō pǟl, se līb sidtõt ka touvõs, ja kīent spästād mō pǟl, se līb pästõt ka touvõs. (Mat. 16, 19) Jēzus kītiz eņtš oppijidõn: Võtāgid Pivā Vaim. Kīendõn tēg āndat patūd andõks, näntõn ne āt andõks andtõt, ja kīendõn tēg ne jetāt, näntõn ne īebõd. (Jāņ 20, 22. 23.)
