Sīegid izt pistāt lapst mittõ īdtõ maŗŗõ eņtš sūzõ, agā agā paņt amād Kātšiz kibārõ. Pigātagā vȯļ kibār jubā täuž, ku lapst tōžt irgõ kuodāj lǟdõ. Ni ne ädāgizt jarā, ku neizt, ku äb tīedat emīņ, kus pūol lǟdõ. Ilm novvõ vaņtliz Kātši amā immõr ja Katšī īrgiz itkõ. Äkīstiz pīliz nänt jeds nemē mō ald tund imīļi vanāmiez. Tämmõn vȯļt pitkād aļļõd abbõnd ja seļļizt eņtšõd ibūkst. Käds vȯļ tämmõn pitkā kuldi sovā. “Mikš tēg lapst äd ūot īž nēḑi mōškidi sīend, ja ūot amād kibārõ kuoŗŗõnd?” kizīz vanāmīez. - “Mäddõn äb ūo aigõ, paij vanāizānd!” vastātiz Kātši. “Mäddõn um kuodāj rūoikõmõst. Mēg kuoŗŗizmõ set jemā pierāst.” - “Ma nǟb, ku tēg ūot jõvād lapst!” kītiz vanāmīez ja rabīz sovāks kuolm kõrd vastõ mōdõ. Ildīņ īekiz ikš vȯrābõz ležgiliz kūzõ tutkāmõst mōzõ ja jūokšiz vanāmīe jūr. - “Tūo nänt lapstõn vakā, kussīn ne eņtš mōškõd võibõd pānda, ja vī nänt siz kuodāj!” kītiz vanāmīez. Siedā rõkāndõn jetīz ta lapst jumālõks ja kadīz mõtsā pūd vail jarā. Jubā tuļ vȯrābõz pȭzõd sizāld väggõ knaš vakāks ja paņ sīe Kātšiz jeddõ mōzõ. Kātši valīz mōškõd kibārõst vakā sizzõl ja katīz nänt knaššõ sōmalõks vizzõ. Siz ne īrgizt lǟdõ. Vȯrābõz jūokšiz jeds ja nägțiz riekkõ. Agā Agā riek pǟl tūndiz Kātši, ku vakā vȯļ väggõ lǟlam. Pakānd ne sait sīn, kus lītiz āiga jedmõl ne vȯļt rōgidi kuoŗŗõnd. Vȯrābõz ju kōgaz emīņ iz lǟ. Ta danktiz lapstõn pǟkõks ja paņ lǟm. “Vȯl tēriņtš iļ riek nägțimiz!” nutīzt lapst tämmõn tagān. Siz ne võtīzt rōgõd ja rūoikizt kuod pūol. Agā Agā ku ne sait kuodāj ja tōžt jemān mōškidi andõ, siz ne līedizt, ku vakā vȯļ täuž kūldarōdõ. Urgõmõst vȯļ ni kōrandst pūtõksõn ja nǟlgan. Jemā ei kierdõ paŗimõks ja sai pakānd täudlistiz tierrõks.
