At seļļizt ro’vd, kis lǟ’bõd kanādõks ma’ggõm ja nūzõbõd sigādõks i’lzõ.
Ma u’m ro’vd sūsõ.
līvõd ro’vz
mä’d ro’v jelāmi
munt ro’vvõd literatūr
ne’i je’nnõ ro’vžti ne’iku kērabiži kärmiži
pǟgiņ ro’vžti
Pǟ’giņ ro’vžti vȯ’ļ ku’bsõ.
Sǟ’l u’m ro’vžti ne’i je’n ku kärmiži (~ ku jȭgta mä’g pǟl; ~ ku jȭgta rānda pǟl).
Rǭ’zutīļ u’m tī’edõd aņgõr nǭ’gõst, ja sīņõ si’zzõl pa’nbõd rǭ’, ja se zutīļ sai pi’dtõd immõr eņtšõn.
Mittõ rǭžkiz ma si’nnõn ä’b ānda.
Ku rištīng u’m rǭžki, ta ä’b ūo ne’i kovāl, ä’b ūo riktig mēļ.
rõkkõ piddõ
laps rõk
patli rõk
sieldi rõk
mǟ’dõn rõk
sīest ä’b ūo rõkkõ
Missõst u’m rõk?
Se rõk ne’i mä’ddõn ei kațki.
Rõk ä’b ūo sieldõ, ne’iku pūoltūorõz.
Rõk jenīm ä’b lǟ’ ne’i, kui vajāg.
Rõk tagān u’m sūŗ mu’r.
ku’bbõ rõkāndõ
le’bbõ rõkāndõ
sǟlgatagān rõkāndõ
tuoizõn tagān rõkāndõ
vastõ rõkāndõ
rõkāndõb ne’i, ku sīekõld lǟ’bõd pi’ds ga’isõ
pǟ tǟdõks rõkāndõ
ne’iku zīḑ tsigīņõks rõkāndõb
sūod-sǭmald ī’dõku’bbõ rõkāndõ
tūldõ-tōvaztõ (~ sittõ-paskõ) rõkāndõ
rõkāndõb ne’iku bǭļast
Ta rõkāndõb mi’nnõn vastõ – tǭ’b se tīedaji vȱlda.
Ma rõkāndõb si’nkõks ne’iku sāinaks.
Ikš rõkāndõb tarāst, tuoi tarā oukstõ: ī’dtõ rõkkõ ä’b rõkāndõt.
Ma rõkāndõb si’nkõks ne’iku zīḑ eņtš pǭtiŗi.
Mēg rõkāndõm ne’iku sigā gūogõks: ikš lǟ’b ga-ga-ga, tuoi rokīņțõb.
Mitikš zīḑ ä’b mūošta, mis sa rõkāndõd.
Mēg rõkāndõm sūstõ sū’zõ, ī’d tuoiz jūsõ.
Ne rõkāndõbõd ī’dtuoizõn sū’zõ.
Ūom rõkāndõnd!
Si’z rõkāndizmõ sõbrādõks lǟ’dõ Tsälmõtõ.
