Ikš tāţi pūogaks at lǟnõd mierrõ vejjõm, at ētanõd võrgõd ulz un sīe pūogan um vond fijōl iņņiz un se um istõn lāja sāras un spēļõn un va izā um ma’ggõn lāja pūojs. Nei um se tōvaz nūzõn un nei um ikš nai nūzõn viedst ilz, sūr vālda širts jeds un nei um kītõn, ku ne at ētanõd eņtš ānkaŗ täm nīn kīnduks pǟl, laz võtāgõd sīe ānkaŗ järāndiz, täm tidārõn tä’mpõ lījid kāznõgõd un ne äb nuobroutšijid si’l. Nai võttõn izā pūogaks un kutsõn nänt ka kāzgõņiz, võttõn knaš si’llõ un kandõn nänt vied alā, neiku vež äb ūo sānd jūrõ näntõn. Un nei se lāja ka um vied pǟld järā ka’ddõn. Allõ vond briesmig knaš nīn, kūlda un õbdõz sizāl ī’d um laistõn. At jūonõd nēḑi kāzgõnedi. Se nai kītõn nei, ku ta voļļi von-jemā un seņtš kuņtš ta täs eņtš nīnkõks voļļi, seņtš i’llõ nänt rovvõdõn voļļi vagā āiga un jennõ kaļḑi. Bet ni ta täs jembit äb võiji je’llõ, juo pa jennõks ni kuoigīd broutšijid iļ täm nīn un äb āndajid armõ tämmõn sīd pīlõ. Bet ku ta ni järā līb, siz veidõkst äb lī, lībõd sūrd touvõd. Nār-pois vond brūtganā (knaššõd neitsõd sāb kītõd nārõd) . Ni se pūoga um tānd i’lz eņtš laijõ. Von-jemā võttõn vändõn sīe pūoga eņtš širts si’l un tūond ilz laijõ un izā vel um īend ūomõg sāņ kāznõgiz spēļõm. Ni um ūoņdzõl von-jemā kandõn sīe ka laijõ. At viedānõd võrgõd ulz – nei-jen kaļḑi um vond, ku lāja set äb ūo järā vajjõn. Un nei at tunnõd aigõ un aigās um pavissõm vȭrõz vond tikkiž un tikkiž rouž vȭrõd un mis ne rāz tundõkstõ, ne pavissõm vanāks īenõd, – aigās ne at sānõd kūltõ, ku ne at kim āigastõ järā vonnõd, amād at räukõnd, ku ne at järā upāntõnõd. Bet ne at vonnõd set īd īe. Īž ka at iļ sīe āiga vanāks īenõd. Nǟ-nǟ-nǟ, mīmidi ka voļţ sānõd, īd sīlmad-ārnõ, kuldizt burtõdõks sizzõl kēratõd. Nei ma rāntõst lugīz.
